Noin 11-vuotta sitten, alkoi Jumala vetää minua puoleensa . Se tapahtui suuren elämän muutoksen kautta. Ensimmäiseksi ajattelin, että haluan ristin muistuttamaan siitä, että etsin Jeesuksen ohjaamaan elämäni purtta. Aloin käydä jouluna ja pääsiäisenä kirkossa, ja välillä muutenkin lasten kanssa. Ennen se ei tuntunut tärkeältä, mutta nyt tunsin suorastaan tarvetta. Meni pari vuotta ja aloitin Raamatun lukemisen. Ajattelin, että sitä kautta opin tuntemaan Jumalaa paremmin ja sitä miten pitäisi elää, jotta saisin Jumalan hyväksynnän ja olisin kelvollinen tulemaan uskoon. Aloin myös puhumaan uskosta enemmän. Kun erostani oli kulunut pari vuotta aloin kokemaan voimakasta syyllisyyttä, ja aloin rukoilemaan anteeksiantoa Jumalalta. Rukoilin aina kun muistin, mutta syyllisyys kalvoi minua joka päivä. Kävin koiran kanssa lenkillä, ja yleensä silloin rukoilin anteeksi antoa Jumalalta. Sitten kerran keväällä taas olin ulkoilemassa ja siinä rukoillessani lämmin aalto valui päästä jalkoihin ja tunsin tosi voimakkaasti, että nyt sain kaikki tekoni anteeksi Jumalalta. Taakka putosi pois ja olo helpottui. Voi vain kuvitella kuinka onnellinen olin. Silloin sain myös ensimmäisen kosketuksen Jeesukseen ja ymmärsin asioita aivan uudella tavalla.

En kuitenkaan liittynyt seurakuntayhteyteen, enkä puhunut asiasta kenenkään uskovaisen ihmisen kanssa ja asia jäi siihen. Usko hiipui pikkuhiljaa minusta pois. Vahva tieto jäi kuitenkin, että olin saanut anteeksi ja kaikki katkeruuden ja pettymyksen tunteet hävisivät, ja että oli helppo antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Aloin etsimään elämääni Jumalaa. Sitten kerran minun puolesta rukoiltiin ja sain kuulla vastauksen, että Jumala oli aloittanut minun puolesta työn ja lupasi viedä sen loppuun. Ymmärsin, että Jumala oli aloittanut valmistamaan minua siihen, että saan joskus tulla uskoon, kun olen valmis. En tiennyt, että tuo lause saattoikin tarkoittaa, että minun uskon tie voisi alkaa siitä hetkestä. Siis minun uskon etsintä jatkui yhä edelleen. Toisaalta etsin häntä tietämättäni myös väärästä suunnasta. Aloin lukemaan henkistä kasvua käsittelevää kirjallisuutta ja lehtiä. Luin kaikkea, joka käsitteli tätä aihetta, kuvittelin, että jos olen henkisesti kasvanut ja valaistunut, niin sitten Jumalakin lopulta huomaa minut ja ottaa omakseen. Olihan Hän luvannut viedä aloittamansa työn minussa loppuun. Silloin en tiennyt että henkisellä ja hengellisellä on suuri ero. Vääränlainen henkinen kehitys on vihollisen aikaan saamaa ja se ei koskaan vie hengellisellä tiellä eteenpäin. Hengellinen elämä on Jumalasta lähtöisin, joka vie rauhaan Jumalan kanssa, ja siihen tie kulkee Jeesuksen kautta.

Muutamaa vuotta myöhemmin menin missio viikonloppuun. Ajattelin, että jos tulee tilaisuus, niin haluan antaa elämäni Jeesukselle. Tilaisuus tulikin ja rukoilin sielunhoitajan kanssa ja annoin siinä elämäni Jeesukselle. Sieltä tullessa uskoin ja tunsin, että olin tullut uskoon ja kerroinkin siitä joillekin ystävilleni. Menin seurakunnan pienpiiriin, mutta pienpiiri hiipui ja en saanut sieltä hakemaani. Innostus lopahti, olin pettynyt, en saanut sieltä mielestäni sitä mitä hain. Vuosien mittaan ajauduin pikku hiljaa henkisen kasvun tielle, kunnes muutin Kankaanpäähän . Menin eräänä torstaina Toivon-tunti-iltaan kuuntelemaan Jumalan sanaa, siellä tuli voimakas halu rukoukseen ja toivoin, että pappi rukoilisi minun kanssa, mutten rohjennut sanomaan sitä hänelle. Onneksi hän ehdotti sitä minulle. Se oli suuri ja voimakas rukous, koska siitä alkoi Jumalan vahva työ viedä aloittamansa työtä päätökseen kohdallani.

Seuraavalla viikolla minulle tuli ahdistava tuska ja tunsin olevani kuilun partaalla. Ymmärsin, että minun oli valittava jatkanko samaan malliin elämääni joka johtaa kadotukseen vai haluanko tehdä parannuksen. Siinä paikassa halusin muuttaa elämäni täyskäännöksellä, jos saisin mahdollisuuden. Rukoilin, ja pyysin anteeksi syntejäni ja pyysin Jeesusta elämääni. Harmitti oma pahuus. Jeesus tuli elämääni, ja tunsin aivan pyhien läsnäolon. Mieleeni tuli lukea Raamattua ja löytää joku tärkeä kohta. Avasin ja aloin lukea. Kirjaimet olivat kultareunaiset, ja tajusin että minulle annettiin se kohta. Luin sen kokonaan ja sain tuntea täydellisen pelastuksen. Jeesus on nyt täydellisesti minun elämässäni. Minulle osoitettiin tämä asia täydellisen konkreettisesti, ja niin etsiminen on päättynyt ja rauha on tullut sydämeeni lopullisesti. Kiitos Jeesus, että olet ottanut minut omaksesi .