Ensimmäinen kouluviikko lähes takana. Tänään kesken koulupäivän ukkoskuuro yllätti välituntilaiset. Lapset hyppivät riemuissaan pitkin pihaa isojen rakeiden seassa. Ja loppupäivä kuivateltiin housuja ja paitoja kylmillä pattereilla. Ja etsittiin kadonnutta kännykkää... Ja laitettiin laastaria sormeen...Ja käveltiin pariin otteeseen koulun pihamaalla olevan rakennusmontun ohi yläluokkien puolelle matikantunnille... remontin keskellä siis sielläkin :) Toimin tämän lukuvuoden apulaisrehtorina ja yritän johtaa käytäntöjä meillä 1.-6.luokkien puolella. Koko ajan tuntuu jollakulla olevan selvitettävää ja kysyttävää. Ja minä sitten soitan uudelle, mutta tutulle Tuomo-rehtorille ja selvitän. Kunhan ensimmäisten viikkojen sähinästä päästään, niin eiköhän se tästä! Samojen lasten kanssa on hyvä jatkaa neloselle. Jospa päätä saisi tuuletettua tänö syksynä vaikka tuolla kuvan menopelillä. Isoveljeni Mika siinä opastaa minua skootterin käyttöön. Sain koekäyttöön Mika-veljeni pelin joksikin määrättömäksi ajaksi. Vielä ei ole kilometrejä kertynyt. Täytyy treenata käynnistys ja jalan laitto ja vilkut ja jarrut kunnolla ennen kuin liikenteen sekaan porhallan. Tientukoksi... Siinä lienee yksi iso rukousaihe! Mikä siinä onkin että pitäisi osata kaikki täydellisesti. Niinkuin tuo skootterin ajo. Pitäisi olla cool ja mestari vaikkei koskaan ole kyseistä härveliä edes lähellä ollut. Pitäisi hallita ja olla erehtymätön. Ja sitten joutuukin pienelle paikalle opettelemaan... Monenlaista koulutusta elämä tuo ja Jumala antaa. Kritossa joku kehotti luottamaan ja ottamaan askeleen. Hyppäämään... Jospa minä yritän samaa kaksipyöräisellä :) Kypärä päässä ja maltti mielessä. Sori vaan, Sahalahden rekkakuskit ja muut kulkijat! Täältä pörisee!